Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Mitä avaruus on: Mitä on avaruuden ulkopuolella?

AVARUUS on tilaa missä myös mekin nyt olemme. Ei siis ole mitään ulkopuolista avaruutta. Me olemme osa avaruutta, mutta kuinka suuri on tämä tila, eli avaruus jossa me olemme, missä on sen raja, mitä tulee sen jälkeen.
Kaikenhan täytyy olla jossakin, maapallo on avaruudessa, mutta missä on avaruus, vai onko avaruus ääretön, rajaton. Ei ei se voi olla, avaruuden täytyy päättyä johonkin, jonka jälkeen on jotain muuta, kaikenhan on oltava jossakin.
Jo muinaiset kreikkalaiset ihmettelivät, saattoiko avaruudella olla loppua. Ajatus, että jossain tulisi vastaan raja, jonkinmoinen seinä, jonka toisella puolella ei olisikaan enää mitään, tuntui mahdottomalta. Pakkohan siellä on toinenkin puoli olla!

Puhutaan että tapautui "alkuräjähdys", no sitä ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Emme tiedä oliko alussa ”muovisanko”, vai mikä, missä avaruus/maailmankaikkeus oli "ennen kuin räjähti" ja laajeni nopeasti, ja missä tämä ”muovisanko” oli ennen kun alkuräjähdys tapahtui. Joka tapauksessa alussa ehkä tapahtui jotain - emme tiedä mitä – mutta jossakin tämän on luultavasti tapahtunut, mihin tämä maailmankaikkeus/avaruus syntyi, jotakin on täytynyt olla ennen sitä. Puhutaan että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, missä laajenee, mistä se valtaa tilaa. Pullataikinakin laajeneen ja kohoaa taikina-astiassa, siis on jossakin ja kohoaa jonnekkin..

Alkuräjähdys, jos sitä nyt tapahtuikaan. Siitä siis alkoi nykyisen käsityksemme mukaan avaruuden laajeneminen. Ennen alkuräjähdystä olevaa ei siis tiedetä. Mitä oli tässä tilassa ennen, jossa avaruus nyt on ja laajenee, mitä oli ennen alkuräjähdystä, pelkkä tyhjiökö vain? Onko olemassa avaruuden avaruus? Se nyt kuitenkin tiedetään että maapallon kokoisia planeettoja on avaruudessa ennemmän kuin hiekan jyväsiä meidän maapallolla. Tähti jota katsot on sammut jo miljoonia vuosia sitten, silti valo näkyy vielä miljoonia vuosia. Siinäpä pähkinä purtavaksi jos ei muuta mietittävää ole.

 


 

Elämmekö jonkun muun luomassa simulaatiossa, – Mitä siitä pitäisi ajatella?

 

Että meitä ihmisiä ei välttämättä ole olemassa, tavalla jollainen käsitys meillä itsellämme on.
Sen sijaan saatamme elää maailmassa, jonka joku on joskus luonut – ja joka saattaa joskus loppua.
Ajatellaan näin, mitä luulemme tietävämme maailmankaikkeuden synnystä: Että kaikki alkoi äärettömän tiheästä pisteestä, joka räjähti. Viisaat tiedeihmiset eivät tiedä tai edes väitä tietävänsä, mitä sitä ennen oli, koska sitä ennen ei ollut aikaa, vai oliko.
Eihän myöskään tietokonesimulaation sisäisessä maailmassa ei ole mitään, ennen kuin joku käynnistää simulaation.
Miksei joku muu olisi voinut käynnistää maailmankaikkeuden: ”Ohjelmaa, ja luoda universumi joka noudattaa näitä ja näitä lakeja.”
Ai että mitä lakeja?
No, kuten tiedämme, maailmaamme säätelevät matemaattisilla kaavoilla ilmaistavat fysiikan lait.
Sellaiset kuin suhteellisuusteorian E = mc^2, Ohmin laki U = RI tai dynamiikan laki F = ma.
Myös tietokonesimulaation tehnyt noudattaa näitä samoja lakeja ja ohjelmoija määrittelee, millaisia lakeja simulaation kappaleet noudattavat. Jos simulaatiossa eläisi tarpeeksi kyvykäs olio, se voisi havainnoida ympäristöstään näitä lakeja – kuten Albert Einstein http://www.hs.fi/haku/?query=albert+einstein, Georg Simon Ohm http://www.hs.fi/haku/?query=georg+simon+ohm ja Isaac Newton http://www.hs.fi/haku/?query=isaac+newton ovat tehneet löytäessään yllä mainitut lait omasta maailmastamme.
Entä meitä ympäröivä materia sitten? Parhaan tietomme mukaan se koostuu rajallisesta määrästä alkuaineita, molekyylejä, atomeita ja kvarkkeja.
Tietokonesimulaation näytöllä maailma puolestaan koostuu esimerkiksi rajallisesta määrästä monikulmioita ja pikseleitä.
Ehkä simulaation luoja on halunnut selvittää, millaisilla fysikaalisilla elementeillä ja lainalaisuuksilla ohjelma synnyttää universumin, joka laajenee juuri sopivalla nopeudella. Tai sitten hän on halunnut tietää, millaisilla alkuasetuksilla jossain maailman kolkassa alkaa syntyä elämää. Sellaista, jota omalla maapallollamme on ajan kuluessa kehittynyt vedystä.
Ei kun kokeilemaan, luoja ajattelee. Yhä uusia käynnistyksiä ja simulaatioita.
Maailmankaikkeutemme on ollut olemassa noin 13 miljardia vuotta. Ehkä se aika kestää simulaation ulkopuolella vain sikäläisen sekunnin osia.
Ihminen voi myös olla tällaisessa jonkun muun luomassa simulaatiossa täydessä sivuosassa.
Olemme mikroskooppisia bakteereita universumin yhdessä nurkassa. Sellaisia, joita luoja ei välttämättä ole edes huomannut.
13 viime vuoden aikana yhä useampi johtava tiedeihminen on kuitenkin kertonut uskovansa meidän elävän merkittävällä todennäköisyydellä jonkinlaisessa simulaatiossa.
Esimerkiksi Mars-matkoja ja Tesla-sähköautoja työstävä Elon Musk http://www.hs.fi/haku/?query=elon+musk uskoo meidän elävän hyvin mahdollisesti simulaatiossa. Hän tukee omaa järkeilyään vertauksella tietokonepeleihin. https://www.youtube.com/watch?v=J0KHiiTtt4w
Musk on muistuttanut, että 40 vuotta sitten videopelien huippua edusti Pong-niminen pingissimulaattori, jossa valkoinen neliö kimpoilee ruudulla kahden mailan välissä.
30 vuotta myöhemmin, meillä oli Sims. Se on peli, jossa pelaaja ohjailee ihmishahmoja arkielämää mukailevassa elämäsimulaattorissa.
Nyt, vuonna 2016, seikkailemme peleissä uskomattoman realistissa kolmiulotteisissa maailmoissa. Miljoonat ihmiset pelaavat samaan aikaan, ja pelien taso paranee joka vuosi.
Jos kehitys jatkuu, ihmiskunta voi hyvin todennäköisesti kehittää ja käynnistää seuraavien satojen, tuhansien tai satojentuhansien vuosien aikana omaksi viihteekseen tai kiinnostuksekseen simulaatioita, jotka vastaavat elämää, jota nyt elämme.
Miksi sitten eläisimme tällaisessa simulaatiossa nyt, jos sellainen luodaan vasta tulevaisuudessa?
Tätä on pohtinut ensimmäisten joukossa Oxfordin yliopiston professori Nick Boström http://www.hs.fi/haku/?query=nick+bostrom, joka esitti kuuluisassa kirjoituksessaan http://www.simulation-argument.com/simulation.html vuonna 2003, että vähintään yksi seuraavista väitteistä on tosi:
1) Ihmiskunta kuolee sukupuuttoon ennen kuin pääsemme sellaiselle kehityksen tasolle, jolla kykenemme luomaan realistisia simulaatioita menneisyydestämme.
TAI
2) Jos sivilisaatio yltää tällaiselle tasolle, se ei halua syystä tai toisesta simuloida menneisyyttään. Tämä voi johtua esimerkiksi eettisistä syistä: simulaatioiden sisällä koettu kärsimys tuntuu aidolta.
TAI
3) Elämme juuri nyt lähes varmasti simulaatiossa.
Boström ei sano, että kaikki kolme väitettä ovat tosia. Hän sanoo, että mainitut kolme kohtaa sulkevat toisensa pois ja kattavat kaikki eri vaihtoehdot, joten ainakin yksi niistä on pakolla totta.
Meillä ei ole tarkkoja keinoja arvottaa vaihtoehtoja keskenään, joten jokaiselle kohdalle on luontevaa antaa suhteellisen merkittävä todennäköisyys. Boströmin henkilökohtaisen hiha-arvion mukaan elämme juuri nyt simulaatiossa noin 20 prosentin todennäköisyydellä.
Hänen ajattelunsa pohjaa siihen, että jos simulaatioita ikinä minkään sivilisaation historiassa kehitetään, vaikkapa vasta 100 000 vuoden päästä, niitä voidaan ajaa miljoonia kertoja. Jos näin tehdään, on matemaattisesti ajateltuna paljon todennäköisempää, että elämme jossain noista tulevaisuudessa käynnistetyistä miljoonista simulaatioista, kuin siinä yhdessä ja ainoassa todellisuudessa, jota ei ole simuloitu.
Simulaatioajatus on saanut niin merkittävää kannatusta, että joukko maailman johtavia fyysikoita ja filosofejahttps://www.scientificamerican.com/article/are-we-living-in-a-computer-simulation/ kokoontui keväällä keskustelemaan siitä New Yorkin luonnonhistorialliseen museoon.
Puhetta johti yksi maailman arvostetuimmista fysiikan kansantajuistajista, yhdysvaltalainen astrofyysikko Neil deGrasse Tysonhttp://www.hs.fi/haku/?query=neil+degrasse+tyson.
Hänen arvionsa sille, että elämme jonkin toisen olevaisen luomassa simulaatiossa?
50 prosenttia.
Tyson päätti keskustelun hurjaan havaintoon:
Jos elämme tietokonesimulaatiossa, olisi mukavaa, ettei ohjelmistossa oleva bugi kaataisi sitä.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Ainakin käsillä on yksi parhaista järkiperusteista sille, että jonkinlainen luoja voi olla olemassa.
Hän voi tarkkailla meitä ja viihdyttyä – tai olla täysin tietämätön ihmisistä. Hän voisi teoriassa vaikuttaa elämäämme, tai sitten hän on luonut tarkoituksella tutkimusmielessä simulaation, johon ei voi tehdä ulkopuolelta muutoksia sen yhden kierroksen aikana.
Muuten väitän, että jos luoja ei puutu huomenna peliin tai simulaatio kaadu bugiin, niin sinulle ja minulle on melko yhdentekevää, elämmekö simulaatiossa.
Ajattele, että istut huomenna sohvalla, ja näkökenttääsi ponnahtaa hologrammimainen ikkuna, joka sanoo:
“Elät simulaatiossa. Paina OK jatkaaksesi."
Painat OK. Ikkuna häviää.
Joidenkin päivien tai viikkojen alkujärkytyksen jälkeen – Mikä elämässä muuttuisi
 
Näitä teorioitahan on monia, mikä sitten on se oikea, tai ainakin lähinnä sitä?? Ennen oli vain maapallo ja sekin litteä, oli kuu, tähdet ja aurinko ja siinä kaikki. Ei ollut avaruutta oli vain taivas. Ei ollu enne ufoja ja avaruusolioita oli vain enkeleitä ja jumalan lähettejä, mutta toisaalta ovatko nämä yksi ja sama, nimitykset vain muuttuneet? En tarkoita että mahdolliset ufot ja avaruusoliot olisi jumalan tai muunkaan lähettejä, vaan näin luultiin olevan kun maailmankaikkeutta ei tunnettu tätäkään vertaa mitä nyt tunnetaan. Tiedettiin vain että tuolla jossain on joku paikka jossa asuu myös ihmisiä, siis näillä seutuvilla ja vähän kauempanakin, maassa joka on litteä.
 

Nasan Voyager 1-2 Avaruusluotaimet

Voyager-luotaimet ovat jo niin kaukana, että Aurinkokin näkyy niille tähtenä muiden joukossa – 40 vuotta kestäneellä matkalla on mukana Elviksen musiikkia

Luotaimet Voyager 1 ja 2 ovat pian tähtienvälisessä avaruudessa. Yhteys niihin säilyy ainakin vuoteen 2030. Lennonjohto uskoo, että Voyagerien viestit ulkoavaruudesta tarjoavat yhä uutta tietoa – yli 20 miljardin kilometrin päästä.

ELO- JA SYYSKUUSSA 1977 avaruuteen kohosi Floridasta kaksi voyageria eli matkaajaa.

Luotaimet Voyager 1 ja 2 lähtivät perä perää kohti aurinkokunnan kaasuplaneettoja.

Molemmat ovat kiitäneet kohteidensa ohi jo 25 vuotta sitten. Nyt, jo 40 vuotta lähdön jälkeen matka vaan jatkuu.

NASA suunnitteli jo 1960-luvulla luotaimia ”planetaariselle kiertueelle”. Siihen oli tarjoutumassa ainutkertainen reitti.

Aurinkokunnan isot kaasuplaneetat asettuivat lähelle toisiaan 1970-luvun lopulla. Kaikkia isoja planeettoja voisi nähdä läheltä kerralla, yhdellä luotaimella.

Tämä planeettojen ”linjaus” kiertoradoillaan toistuu aurinkokunnassamme vain 175 vuoden välein. Sitä oli pakko hyödyntää.

MATKAAN kaavailtiin useita luotaimia. Rahapula rajasi ne vain kahteen.

Aluksi ne saivat nimet Mariner 11 ja 12, osana Yhdysvaltain Mariner-luotainten sarjaa. Nimet vaihtuivat kuitenkin Voyagereiksi, koska luotainten rakenne oli sen verran erilainen.

Voyager 1:n reitti oli nopeampi, kuten ykköselle kuuluu. Se tähtäsi melko suoraan Saturnuksen suurimmalle kuulle Titanille.

Voyager 2 kulki hitaammin, koska se kiersi matkallaan planeettoja. Luotain sai niistä lisää vauhtia matkalleen.

MOLEMPIEN luotainten pako­nopeus oli niin suuri, että ne pääsivät aurinkokuntamme reunalle. Nyt edessä on iso loikka.

Voyagerit poistuvat alueelta, johon aurinkotuuli vielä vaikuttaa. Nyt ne kohtaavat tähtienvälisen, suunnattoman avaruuden.

Siis ”oikean” ison avaruuden. Siellä omaa kotitähteämme Aurinkoa pitäisi jo etsiä. Se sulautuu yhtenä pisteenä lukemattomien tähtien joukkoon.

VOYAGERIT laittoivat tähtitieteen ja oppikirjojen kuvastot uusiksi. Jupiteria ja Saturnusta oli kuvattu aiemmin, mutta tuhruisesti.

Voyager 2 otti 1980-luvun lopulla lähikuvia myös Uranuksesta ja Neptunuksesta. Niiden tarkka ulkonäkö oli siihen saakka jonkinmoinen arvoitus.

Sittemmin muut luotaimet tarkensivat kuvia kaikista ulkoplaneetoista, samoin avaruusteleskooppi Hubble on auttanut. Silti Voyagerien kuvia käytetään yhä.

MATKAAJAT viestivät säännöllisesti tänäänkin lennonjohdon kanssa. Se sijaitsee Pasadenassa Kaliforniassa.

Yhteys kauas pelaa isoin lautasantennein. Voyagerit saavat virtaa plutoniumin isotoopista 238. Aurinkopaneeleista ei olisi noin kaukana enää hyötyä.

Lennonjohto haluaa nyt säästää virtaa. Matkaajiin halutaan pitää yhteyttä myös ulkoavaruudessa. Siksi Voyagereja ohjaavia komentoja on tiivistetty uusiksi.

Lennonjohto arvioi, että yhteys Voyagereihin katkeaa ehkä 2030. Ne hiljenevät, mutta meno jatkuu noin 48 000 kilometriä tunnissa.

HARVA LUOTAIN voi yltää Voyagerien saavutuksiin, veikkaa Thomas Zurbuchen Nasan päämajasta Phys.org -verkkolehdelle. Voyagerit tutkivat lähiavaruudesta useita ilmiöitä ensi kertaa.

”Kun aloitimme 40 vuotta sitten, ei kukaan meistä aavistanut, että olisimme tässä yhä”, Voyagerien konkari Ed Stone. Hän luottaa suojatteihinsa: ”Ne löytävät vielä jotain uutta.”

Voyagerit ovat kiitäneet eri alueille, ja siksi tutkijat voivat vertailla luotainten mittauksia.

AVARUUS on tyhjää täynnä. Voyagereilla ei juuri ole vaaraa joutua törmäykseen. Tähtienvälisessä avaruudessa on kuitenkin paljon kaasuja. Ne ovat esimerkiksi jäämiä räjähtäneistä tähdistä.

Voyagerien edessä on useita vetypilviä, joissa on eri alkuaineiden koktaileja. Näihin pilviin voi myös Aurinko ajautua. Luotaimet siis kartoittavat aluetta, jonne maapallokin ehkä päätyy Auringon mukana.
Uteliaita olentoja varten Voygerien mukana on noin 30-senttinen kullattu tallenne.

Se kertoo Maan asukkaista ja osoittaa paikkamme universumissa, tai sen missä Maa oli. Voi olla, että kuumeneva Aurinko ehti nielaista maan ennen sitä.

Nämä pyöreät aikakapselit voivat kestää jopa miljardeja vuosia. Ne ovat lentäviä sanansaattajia yhden planeetan menosta ja meiningistä.

Mukana on klassisten sivistysihanteiden ohella esimerkiksi Elvis Presleyn rockia ja muuta tietoa ihmiskunnasta, muun muassa kuvia ja puhuttuja näytteitä kielistä. Niin mutta kenelle ne on lähetetty jos ei kerran uskota älyllistä elämää olevan maailmankaikkeudessa. Mutta tiede,-miehet ja naisethan uskovat ja kenties jo tietävät.


 

 

Kuuntele ja lataa COSMOS  ja UTOPIA instrumental kappaleet.

Utopia

 

Cosmos

©2018 Avaruus - Maailmankaikkeus - Kosmos - suntuubi.com